Huomenna tulee täyteen tasan kolme viikkoa sairaalaeloa ja eristystä. Olo on heikko, mutta pitkäaikainen sairaanhoitaja lohdutti sanomalla, että hän ei ole kantasolusiirron jälkeen näin hyvinvoivaa potilasta nähnyt koskaan. Jee!
Olen siis selvinnyt ainakin tähän asti todella hyvin. Heikko ja vähän huono olo vaan kuuluvat asiaan, mutta olen niistäkin kiitollinen. Monen kanssasisareni kertomaan verrattuna olen päässyt suhteellisen vähällä, enkä tiedä miksi. Onko syynä se henkinen ja fyysinen valmentautuminen, mitä olen tehnyt koko tämän kevään ajan? Vai onko se niin kuin hematologi sanoi, että jos ei ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista tai matkapahoinvoinnista juurikaan, tai jos on ns. hyvä viinapää, kärsii yleensä sytostaattien ja muiden lääkkeiden sivuvaikutuksista vähemmän? Juu, rasti kaikkiin kolmeen kohtaan...
Varsinaiset kantasolusiirron tulokset eli vaikutukset syöpään saadaan tietää vasta myöhemmin. Kontrollitarkastus on ymmärtääkseni n. kuukauden päästä kotiin pääsystä. Veriarvoja seurataan siihenkin asti viikottaisilla labra-kokeilla. Jatkohoito ja lääkitys kohdallani suunnitellaan Meilahden kantasolusiirtoyksikössä. Mutta ei nyt kiirehditä vielä asioiden edelle, kun täällä sairaalassa vielä ollaan. Jos kaikki jatkuu tähän malliin, niin maanantaina otetaan kaulalta tuo CV-katetri pois, yksi etappi sekin.
Hiukset ovat lähteneet nyt uudestaan lähes kokonaan. Muutama harva karva törröttää vielä päässä, mutta eivätköhän nekin kohta luovuta. Hiuksia ei nyt saa ajella, ettei päänahkaan vaan tule haavaa, kun ei tuo vastustuskyky vielä ole kunnossa. Maistoin tänään ensimmäistä kertaa lähes kolmeen viikkoon kahvia. Ei maistunut vielä. Pitäisiköhän irrottautua kahvista nyt kokonaan, kun vieroitus on nyt tavallaan tässä tehty?
Olen nyt kolmisen viikkoa hengittänyt tätä ilmastoitua happea ja kaipaan hulluna raitista ulkoilmaa, tuulta ja sateen hajua! Unelmoin saavani taas nukkua ikkunat auki, istuvani pihalla ja käveleväni metsässä!
Lapset kävivät tänään tuossa lasioven takana moikkaamassa. Oli ihan mahtavaa nähdä heitä, mutta kurjaa kun ei saanut halata. Siinä lentosuukkoja läheteltiin ja juteltiin lasin läpi. Hirveästi asiaa heillä oli, kesäjuttuja kerrottavana, ja minulla niin kamala ikävä.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vähän tämän päivän lukemia:
- neutrofiilit 0,92 (viitearvo 1,5-6,7)
- leukosyytit 2,9 (viitearvo 3,4-8,2)
- hemoglobiini 129 (normaali, minulle jopa loistava)
- trombosyytit 126 (viitearvot 150-360)
- crp normaalin puitteissa
Hurjassa nousussa siis kaikki, lähes nollasta tultu tähän pisteeseen alle viikossa! Kyllä ihmisen elimistö on ihmeellinen! Huraa, pienet soluni! Jatkakaa samaan malliin!
Olen siis selvinnyt ainakin tähän asti todella hyvin. Heikko ja vähän huono olo vaan kuuluvat asiaan, mutta olen niistäkin kiitollinen. Monen kanssasisareni kertomaan verrattuna olen päässyt suhteellisen vähällä, enkä tiedä miksi. Onko syynä se henkinen ja fyysinen valmentautuminen, mitä olen tehnyt koko tämän kevään ajan? Vai onko se niin kuin hematologi sanoi, että jos ei ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista tai matkapahoinvoinnista juurikaan, tai jos on ns. hyvä viinapää, kärsii yleensä sytostaattien ja muiden lääkkeiden sivuvaikutuksista vähemmän? Juu, rasti kaikkiin kolmeen kohtaan...
Varsinaiset kantasolusiirron tulokset eli vaikutukset syöpään saadaan tietää vasta myöhemmin. Kontrollitarkastus on ymmärtääkseni n. kuukauden päästä kotiin pääsystä. Veriarvoja seurataan siihenkin asti viikottaisilla labra-kokeilla. Jatkohoito ja lääkitys kohdallani suunnitellaan Meilahden kantasolusiirtoyksikössä. Mutta ei nyt kiirehditä vielä asioiden edelle, kun täällä sairaalassa vielä ollaan. Jos kaikki jatkuu tähän malliin, niin maanantaina otetaan kaulalta tuo CV-katetri pois, yksi etappi sekin.
Hiukset ovat lähteneet nyt uudestaan lähes kokonaan. Muutama harva karva törröttää vielä päässä, mutta eivätköhän nekin kohta luovuta. Hiuksia ei nyt saa ajella, ettei päänahkaan vaan tule haavaa, kun ei tuo vastustuskyky vielä ole kunnossa. Maistoin tänään ensimmäistä kertaa lähes kolmeen viikkoon kahvia. Ei maistunut vielä. Pitäisiköhän irrottautua kahvista nyt kokonaan, kun vieroitus on nyt tavallaan tässä tehty?
Olen nyt kolmisen viikkoa hengittänyt tätä ilmastoitua happea ja kaipaan hulluna raitista ulkoilmaa, tuulta ja sateen hajua! Unelmoin saavani taas nukkua ikkunat auki, istuvani pihalla ja käveleväni metsässä!
Lapset kävivät tänään tuossa lasioven takana moikkaamassa. Oli ihan mahtavaa nähdä heitä, mutta kurjaa kun ei saanut halata. Siinä lentosuukkoja läheteltiin ja juteltiin lasin läpi. Hirveästi asiaa heillä oli, kesäjuttuja kerrottavana, ja minulla niin kamala ikävä.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vähän tämän päivän lukemia:
- neutrofiilit 0,92 (viitearvo 1,5-6,7)
- leukosyytit 2,9 (viitearvo 3,4-8,2)
- hemoglobiini 129 (normaali, minulle jopa loistava)
- trombosyytit 126 (viitearvot 150-360)
- crp normaalin puitteissa
Hurjassa nousussa siis kaikki, lähes nollasta tultu tähän pisteeseen alle viikossa! Kyllä ihmisen elimistö on ihmeellinen! Huraa, pienet soluni! Jatkakaa samaan malliin!
 |
| @Pixabay |
Kommentit
Lähetä kommentti