Siirry pääsisältöön

Juhannusraivo ja valoisa vaellus




Juhannus meni aluksi mukavissa merkeissä perheen ja ystävien kanssa, ja sitten lopuksi hirmuisen raivon vallassa kurjuudessa kärvistellen. Alkoholilla ei osuutta asiaan - syytän kortisonia!

Aattona käytiin lasten ja parin ystäväperheen kanssa Oittaan Änkkäripuistossa, illalla grillattiin Järviradion soittaessa ja nautittiin lasit kuohuvaa naapureiden terassilla. Sellaista leppoisaa ja kotoisaa. Mutta kun juhannuspäivä koitti, olo oli aivan karmea. Matalasoluvaihe hyökkäsi päälle täydellä kiusalla, lisänä vierotusoireet kortisonista (joita lääkäri ei tunnusta, mutta omakohtaisella kokemuksella lienee jotakin painoarvoa).

Kuin sata pientä käärmettä olisi kiemurrellut nahan alla ja kaikki muut epämukavuudet siihen päälle! Ja sitten se julmetun kiukkuinen syöpäakkakin ilmestyi, pitkästä aikaa.

Onneksi mies tajusi tilanteen ja lähti lasten kanssa sukuloimaan. Sain potea tukalaa oloani kotona rauhassa ja perheellä oli kivaa isossa porukassa. Itseä tietenkin harmitti tehtyjen pientenkin suunnitelmien kariutuminen.

Yritin purkaa kropan ylitilaa kaikenlaisilla pikkukonsteilla: tiukalla pienellä lenkillä mäkimaastossa, mutta ei se auttanut. Päiväunilla, hahhah... Tein mindfullness-harjoituksia ja joogaliikkeitä, mutta ei. Hengittäminen tuntui vaikealta, syöminen oli mahdotonta. Lopulta vain olla möllötin ja odotin, että koko päivä menee ohi! After all, tomorrow is another day... 

Sunnuntaina olikin hieman parempi päivä ja teimme miehen kanssa Juhannusvaelluksen eli kävelimme yhdessä anoppilasta kotiin. Parisuhdeaikaa sekin. Matka on tuttu, mutkitteleva hiekkainen maisemamaantie. Lehmiä, peltoja, metsää, tuulta ja linnunlaulua.

Tämä oli toistaiseksi pisin tekemäni kävelylenkki, 13 km. Ei siis paljoa mitään jollekulle muulle, mutta tärkeä matka itselle! Olin sitä haaveillut juuri tähän juhannusviikonloppuun ja oli mahtavaa, että se toteutui. Voimille se kyllä otti päällä olevan matalavaiheen takia ja lenkin jälkeen olenkin lekotellut jalat ylhäällä kattoon puhallellen. Annan elimistön toipua rauhassa ja odotan voimien palautumista sekä olon normalisoitumista.

Henkisesti tällaiset pienet etapit tuntuvat nyt erityisen tärkeiltä. On minulla vielä pari pientä tavoitetta jäljellä ennen sairaalaeristyksen alkua. Yhdistävä tekijä on ulkoilma: mitä enemmän, sen parempi!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu