Siirry pääsisältöön

Veroinnoitus




Pitäisikö huolestua, jos saa valtavat kiksit veroilmoituksen tekemisestä? Näin pääsi nimittäin nyt käymään!

Taitaa olla tekemisen puutetta tai sitten oli muuten vaan mukavaa keskittyä johonkin niin normaaliin tämän syöpätodellisuuden keskeltä. Väkersin joka tapauksessa veroilmoitusta tuntikausia, ja varsinaisessa flow-tilassa.

Laskutoimitusten lisäksi veroilmoituksen teko oli samalla aikamatka vuoteen 2016. Käydessäni siinä läpi kuitteja eri paikoista, kävin samalla läpi koko vuoden tapahtumat. Ai niin, me käytiin tuollakin! Ai, tämäkin tapahtui viime vuonna!...

Viime vuosi oli varsin tapahtumarikas ja aktiivinen. Oli ruuhkavuosien arkea ja juhlaa, reissuja perheen kanssa, reissuja kavereiden kanssa, musiikkia, työ- ja harrastusprojekteja, työpaikan vaihdos. Onnellinen vuosi, näin nykyhetkestä katsottuna.

Seuraavaan veroilmoitukseen ei taida tulla ihan niin paljon asiaa. Haikea ajatus. Olen tehnyt erilaisia töitä aina siitä asti, kun aloitin kesätöissä 14-vuotiaana, ja päätynyt ammattiin, jota rakastan. Tässä kiireisen sairastamisen lomassa olen kaivannut työn tuomaa innostusta, aktiivisuutta ja sosiaalisuutta.

Oma työni on myös osa persoonaani ja onkin ollut tosi vaikeaa luopua siitä osasta omaa identiteettiä, vaikka vain tilapäisesti. Ihmisellä on halu olla hyödyllinen ja tarvittu. Huomaan nimittäin välillä puolustelevani tätä "oleiluani" - itselleni lähinnä, kukaan ei todellakaan ole sairaslomaani ihmetellyt -  ja selitteleväni, tyyliin olenhan parinkymmenen työvuoteni aikana ollut onnellinen veronmaksaja, ja jos/kun tästä tokenen, niin olen vastakin ja annan (yhteiskunnallisen) hyvän taas kiertää. Tai olen kahden pienen lapsen äiti eli olen tarvittu, rakastettu ja hyödyllinen sitä kautta.

Tässä vaiheessa havahdun: mikä tämä inttävä ajatus hyödyllisyydestä on? Mistä se tulee? Onko tarttunut nyky-yhteiskunnan tehokkuusajattelu vai onko taustalla ihmisen oma, inhimillinen tarve?

Veroinnoitus iski joka tapauksessa, outoa kyllä. Ei se koskaan aiemmin näin kivaa ole ollut! Lienee Mielensäpahoittaja oikeassa:

Luulenpa että thaimaanialaisten pitää pienestä saakka kykkiä riisipellolla ja marjamettässä, eikä siellä istuta pehmeässä tuolissa hipelöimässä näyttöjä ja miettimässä mikä tänään eniten masentaa, menneisyys vai tulevaisuus, yksinäisyys vai ryhmätyö.— Mielensäpahoittaja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu