Omat, syöpähoidoilla putsatut solut, on nyt kerätty pakkaseen. Seuraavaksi vuorossa on solujen palautus eli autologinen kantasolusiirto. Ja sen jälkeen, joskus myöhemmin, toinen vieläkin suurempi koitos: allogeeninen eli luovuttajan kantasoluilla tehty kantasolusiirto, tuttavallisemmin kantis.
En ole aiheesta aiemmin maininnut, mutta sellainen on todennäköisesti myös edessä. Eli vähän niin kuin ensin puolimaraton ja sitten se täyspitkä. Olisikin kyse juoksusta!
Mietin pitkään otanko tämän asian esiin. Kerronko, että tämä on osa minunkin tulevaisuuttani. Olen toistaiseksi keskittynyt elämään päivä ja vaihe kerrallaan. Asia on kuitenkin todella tärkeä niin minulle kuin monelle, joka odottaa sitä oikeaa eli itselle sopivaa luovuttajaa. Kysymys on elämästä ja kuolemasta ihan konkreettisesti. Ja niistä sankareista, jotka eivät pelkästään laita kolikkoa keräykseen vaan käyttävät hivenen omaa aikaansa ja lahjoittavat noita elintärkeitä soluja.
Olen tämän prosessin aikana miettinyt paljon näitä sankareita. Olen lukenut heidän kokemuksistaan Kantasolurekisteristä. Ja mietin sitäkin, että löytyykö minulle sopiva luovuttaja ja kuka hän on.
Välillä ihmettelen, miksi en silloin nuorena ja terveenä itse liittynyt siihen joukkoon! Mikä voisi olla paras ja konkreettisempi tapa auttaa toista ihmistä?
Tai no, tiedän kyllä, miksi en siihen ruvennut: ei ollut tarpeeksi tietoa asiasta. Pelkäsin myös ajatusta siitä, että kantasolut otetaan luuytimestä. Nykyään sille on olemassa vaihtoehto eli kantasolut voidaan kerätä myös verenkierrosta.
Ja sitten se ajatus, että ehtiihän sitä. Mutta Kantasolurekisteriin voi liittyä, jos on 18-40v ja terve eli meni jo minun kohdaltani. Rekisterissä voi olla kuitenkin 56-vuotiaaksi asti pääsemättä välttämättä koskaan luovuttamaan.
Tästä voit testata, sovitko luovuttajaksi.
Ja se käsitys, että kyllä siellä varmasti on ihan tarpeeksi luovuttajia. Vaan ei ole. Joka vuosi tarvitaan 4000 uutta jäsentä rekisteriin. Tänä vuonna jäseniä on liittynyt n. 1000. Ja vaikka Kantasolurekisteri toimii kansainvälisesti, suomalainen perimä on niin omaperäinen, että suomalaiselle sopiva luovuttaja on todennäköisimmin toinen suomalainen. Mitä enemmän rekisterissä on siis porukkaa, sitä todennäköisemmin myös se oma isä, lapsi, serkku, rakas läheinen saa avun siinä ikävässä tapauksessa, että kantasolusiirtoa joskus tarvitsee. Sisarusluovuttaja löytyy suunnilleen yhdelle neljästä.
Jos ajatus kantasolujen luovuttamisesta tuntuu kiinnostavalta, niin Kantasolurekisteriin liittyminen on nykyään helppoa, samoin sopivuuden testaus - ei tarvita verikokeita, vaan näytepurkki saapuu kotipostissa. Tästä löydät ohjeet.
Helppo homma, netissä kaavakkeen täyttö, paluupostina puikko, johon rapsutellaan solunäytteitä posken sisäpinnasta ja puikko edelleen postilla rekisterille. Helppo homma. Sinne meni, ja asia ehti jo vähän unohtuakin.
- Juha, Hengenpelastaja työssä ja vapaalla:
Jos luovuttaminen ei ole sinulle mahdollista, mutta koet asian tärkeäksi, niin aina voi jakaa tietoa! Jos taas jo kuulut rekisteriin, niin iso kiitos - täydestä sydämestäni!
Pääsin näkemään hyvin läheltä hienon prosessin ja mahdollistin yhden ihmisen elämän jatkumisen. Lähden koska tahansa samaan uudestaan, jos vain sellainen tilanne tulee eteen, esimerkiksi jos tämä tämänkertainen potilas tarvitsee uuden siirteen.
Juha, Hengenpelastaja työssä ja vapaalla:
Lyhyet pistoskäynnit osastolla olivat vähintäänkin maailmankatsomusta avartavia kokemuksia. Istuskellessa osaston päiväsalissa jo pienessä hetkessä löytyi juttuseuraa, osaston henkilökunta ja potilaat tervehtivät kohdatessaan, koko tunnelma osastolla oli käsin kosketeltavan lämminhenkinen ja toinen toistaan kannustava, vaikka näky osittain oli "terveen" ihmisen silmin vähintäänkin lohduton. Ei muuten maanantaina enää samalla lailla harmittanut, jos Prismasta oli käsin jauhetut 2,5 paahtoasteen kahvipavut loppu, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tällä kirjoituksella ei missään tapauksessa ole tarkoitus nostattaa itselle minkäänlaista gloriaa siitä, mitä on tullut tehtyä. Luulen, että Kantasolurekisteri on toiminnaltaan monelle vieras, kuten se oli itsellekin. Tämä teksti onkin puhtaasti omien kokemusten kautta luotu mainos, joka toivottavasti johtaa kiinnostukseen kantasolujen luovuttamista kohtaan.
Jaakko: Jaakko odotti 12 vuotta, että pystyy pelastamaan toisen hengen
Terveitä kantasoluja on mahdollista luovuttaa ja siirtää esimerkiksi verisyöpää eli leukemiaa sairastavan ihmisen elimistöön. Hoidoista saadut tulokset ovat rohkaisevia, peräti yli puolet kantasolusiirteen saaneista tervehtyy.
Silti kantasoluja luovuttaa vain 20–40 suomalaista vuodessa.
Kommentit
Lähetä kommentti