Siirry pääsisältöön

Kiivin elämää

Ensimmäinen viikkoni kiivinä eli kaljuna sujahti kuin huomaamatta. Alkuun lapset kielsivät avaamasta ovea kavereilleen ilman päähinettä, mutta seuraavana päivänä asia oli jo unohtunut.

Naapurin lapset vähän katsoivat, mutta eivät kysyneet mitään. Ainoastaan meidän Kumkvatin (6) saman ikäinen kaveri näytti omaa olematonta kesätukkaansa ja kertoi, että hänen isälläänkin on kalju. Ja se oli siinä.

Itsekin olen kotiutunut tähän hyvin. Ei tullut yllättäviä tunteellisia jälkireaktioita tai hiusten kaipuuta. Ehkäpä kesä osaltaan on avittanut asiaa, koska kylmä ei vaivaa vaan malli on mukavan ilmastoitu. Kauppareissuille ole laittanut vielä päähineen, mutta periaatteessa voisin kulkea kyllä ihan näinkin.

Keskiviikkona kävin peruukkiostoksilla. Taas uusi pää! Peruukkia varten saa sellaisen maksusitoutumuksen tiettyyn peruukkiliikkeeseen. Helsingissä liike oli Peruukki Kinnunen. En ottanut ihan halvinta mallia, vaan maksoin peruukista hieman välirahaa sillä ajatuksella, että jos se on mukavampi käyttää, niin sitä tulee todennäköisesti myös käytettyä. Valitsin sellaisen vaalehkon polkkamallin, hiusmalli, mikä minulla oli aiemminkin.

Kun tulin tukka päässä kotiin, sain lapsilta pöyristyneitä kommetteja. Kalju on parempi! Totesivat molemmat yksimielisesti. Miksi sä ostit ton? 

Peruukin käyttäminen on vielä jäänyt vähäiseksi, kun iski tuo flunssa tähän. Kotona en sitä siis pidä, mutta kunhan pääsen taas ihmisten ilmoille liikuskelemaan, niin sitten kyllä. Onpahan ainakin vaihtelun varaa! Naureskelinkin miehelle, että nyt hänellä on monta eri naista tässä samassa paketissa!


@Pixabay


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu