Siirry pääsisältöön

Matkalla




Kolmas hoitojakso takana ja taukoviikko lääkkeistä menossa. Olo on ollut tällä kierroksella väsyneempi kuin aiemmilla, mutta sen verran hyvä kuitenkin, että pääsimme käymään pikavisiitillä mummilassa Itä-Suomessa.

Kysyin varmuuden vuoksi ennen lähtöä hematologiselta sairaanhoitajalta, neuvoja, että mitä jos sairastun vieraalla paikkakunnalla? Ja vakuutin kiireesti, että mitään oireita ei kyllä ole. Samat ohjeet kuulemma kuin kotipaikkakunnallakin: jos kuume nousee yli 38 asteen, menen suoraan päivystykseen ja siitä ohjaavat sitten eteenpäin. 

Matkaan päästiin ja kaikki meni hyvin. Rankinta oli autossa istuminen. Nyt kun kortisoni on tauolla, muistuu mieleen myös sen hyvä puoli: kivut pysyvät kuurin aikana poissa. Ja nyt ne välillä muistuttelevat itsestään, etenkin pitkään istuessa.


Lasten mummila on minun entinen mummolani. Keltainen rintamamiestalo keskellä metsää, samanlaisia Suomi on pullollaan. On tilaa juosta ja leikkiä!

Kesäisin piha vilisee sisiliskoja, nyt hangella näkyy lähinnä pupujen jälkiä. Tulevat syömään mummin omenapuita.

Ukin asentamasta riistakamerasta katsotaan, mitä eläimiä pihassa on yöllä käynyt. Lapset toivovat näkevänsä taas karhun, mutta naapurin kissa siinä vaan möllöttää.

Ukki laittaa hyvää ruokaa. Kaikki, mitä ukki kokkaa, maistuu lapsille, mutta kalakeitto on parasta. Lapset ehdottavat, että ukki osallistuisi TV:n kokkiohjelmaan, varmasti voittaisi, ja ihmettelevät miksei ukki innostu julkisuudesta.

Lämmitetään saunaa ja seurataan lintujen touhuja. Illalla ja aamulla käy hoitoapua. Sellaista rauhallista puuhailua on meno mummilassa.

Mummi on sairastanut pitkään ja ukki on mummin omaishoitaja. Mietin, että meidän lapsilla on hyviä, erilaisia miehen ja naisen malleja elämässään.

Pois lähteminen on tällä kertaa vaikeaa. Haluaisin nähdä ensi kesänä pihakivellä lämmittelevän sisiliskon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu