Siirry pääsisältöön

Jossittelua



Miksei minulle osunut sellainen yleinen, tunnettu syöpä? Sellainen, missä olisi leikattavissa oleva kasvain, hyvät ennusteet ja paljon vertaistukea. Missä voisin visualisoida syövän johonkin tiettyyn kohtaan ja mielessäni posautella ne syöpäsolut taivaan tuuliin. Vaikka rintasyöpä.

En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan näin. Älkääkä pahastuko tästä: lähtökohtaisesti en toivo mitään syöpää itselleni enkä kenellekään, tietenkään. Olen nähnyt ja kuullut erilaisia syöpätarinoita lähempää ja kaukaa. Osa on selvitymistarinoita, osa ei.

Rakas ihminen, ystävä lukioajoilta asti kuoli muutama vuosi sitten rintasyöpään siitä kerran jo selvittyään. Jos joku olisi voinut pelkällä asenteella, uskolla, rakkaudellisuudella tai persoonansa valolla sairauden voittaa, niin hän. Niin ajattelin. Mutta ei se mennyt niin.

Eli helppoa, itsestäänselvästi hoidettavissa ole syöpää ei ole olemassakaan, sen verran tiedän.

Vaan minulle tuli tällainen harvinaisempi syöpä. Jossa syöpäsolut ovat kaikkialla, luissa, veressä. Lähtötilanne: 80% luuytimestä syöpäsoluja. Sieltä ne olivat häätäneet niitä "hyviksiä" tieltänsä, ja nyt hoitojen edetessä ja syöpäsolujen tuhoutuessa terveet solut ovat taas päässeet lisääntymään ja saaneet elintilaa. Sitä on vaikeampi visualisoida, kun se ei ole ihan niin konkreettista. Mutta tunnen sen ainakin kivuttomuutena ja lisääntyneenä jaksamisena.

En ole juuri miettinyt, miksi syöpä ylipäätään tuli, juuri minulle. Joitakin ohimeneviä ajatuksia, mutta koska verisyöpä ei ole tyypillisesti elämäntapajohdanteinen, enkä myöskään ole liuotinten, kemikaalien tai säteilyn kanssa tekemisissä työ- tai harrastusmielessä, on tuon asian pohtiminen tuntunut vähän energian hukalta.

Paska säkä. Tai Tsernobyl. Tai Wi-Fi...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu
7 kommenttia
Lue lisää